Hossa 4.7.2017 Tiistai
Pyhätunturi-Hossan Kansallispuisto.
Ensin tavarat autosta mökkiin ja kotvan kuluttua alkaa ruuan valmistus.
Iltapäivän retkeilykohde löytyy Värikalliolta. Hossan värikalliolla harrastettiin kalliomaalausta 3500-4500 vuotta sitten. Nämä maalaukset löydettiin vasta 1977.
Reitin aloitamme Lihapyörteen parkkipaikalta, suuntana Mieskallionvaara. Alun maisema on tyypillistä Hossan mäntykangas maastoa joka on tässä kohden helppokulkuista. Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Hossan Värikallio kalliomaalaukset.
Nyt seisomme hienolla näköalapaikalla josta avautuu näkymä Värikallion suuntaan Somerjärvelle. Tästä on kaksisataa metriä matkaa värikallion taukopaikalle jonne on rakennettu
hieno katos tulipaikkoineen. Somerjoen ylittävällä uudella sillalla on mukava kuunnella virtaavan veden ääntä. Tässä näkyy vanhaa uittoperinne jäännettä. Kalliomaalauksille on matkaa enään muutama sata metriä.. Retkikartta: Uiton jäänteitä
Tämä Uusi metallinen ponttoonisilta kyllä kestää isältä pojalle, on meinaan sen verran tukevan näköinen tekele. Kuvaa on monen näköistä kallionpintaan taiteiltu puna ja keltamultamaalilla. 61 erilaista kuviota on
löydettävissä, mutta se vaatisi jo tarkempaa tutkimista ja enemmän aikaa jos nämä kaikki haluaisi löytää. Keli on taas kelvollinen vaeltaa ja retkeillä Suomen kauniissa luonnossa. Olemme reissun puolessa välissä ja lähdemme palaamaan takaisin autolle. Polku
kulkee harjulla Somerjokea seuraillen, joka virtaa laiskan näköisesti kohti Ala-Ölkkyä. Ala-Ölkyn laavulla puskista pölähtää parvi hyttysiä ja mäkäräisiä. Siellä ovat kytänneet
vaeltajia ja nyt luulevat saavansa kunnon veriaterian. On pakko liikahtaa liukkaasti eteenpäin ettei sääsket tule ihan iholle imukärsällänsä kutkuttelemaan. Tästä polku kääntyy Pitkäsuvantoa seuraten kohti Lihapyörrettä.
5.7.2017 Keskiviikko
Tänään sataa vettä! Heräsin ennen kahdeksaa sateen rummuttaessa mökin kattoa. Helteiset kelit ovat toistaiseksi ohi. Täytyy pohtia päivän vaellusretket huolella sateen vuoksi.
Hossan luontokeskuksen ohi Iikoskelle.
Sadetakki ja sateenvarjo ovat tänään kovassa käytössä. Retkikartta: Iikoski
Suuntana Iikosken P-alue. Hossan luontokeskukselta matkaa koskelle reilu kilometri autolla. Sataa ropisee vettä ihan reilusti, mutta sehän ei pahemmin retkeilijää hidasta.
Kaivan sateensuojakseni suuren punavalkoisen sateenvarjon joka antaa hyvän suojan kameralle sadetta vastaan. Ykkös vaeltaja on laittanut vielä sadetakin päällensä ja kannattelee
pienempää sateenvarjoa päänsä päällä. Tänään olen pukenut tuulipuvun housut jalkaani ja paksumpi takki on myös tarpeen, koska keli on hiukan kalsea.
Vallan erinomainen taukopaikka tämä Iikoski. Sateella pystyy tekemään ruuat katetussa keittiössä, jos siihen on tarvetta. Katselemme hetken kosken kuohuja joen ylittävältä sillalta. Aika matalalla vesi virtaa koskessa.
Mahtaakohan tästä päästä kanootilla ilman kiville ajoa?
Torkonluikea-Huosivirta
Lähdemme kiertämään Iikoskenniemeä Torkonluikeaan päin. coretex vaelluskenkä kastuu varpujen osuessa kengän pintaan. Lätäkönsalmella harhailemme väärälle polulle, päätyen niemen nokkaan.
Ihan hieno niemenkärki, joten kyllä joskus kannattaa harhapolkujakin kulkea.
Ei näy muita kulkijoita polulla sadepäivänä. Tämähän kyllä meille sopii vallan mainiosti, koska eipä ole ylimääräistä hälinää ja hulinaa ympärillä.
Torkonluikean nuotiopaikalta ylitämme virran siltaa pitkin ja jatkamme hakoharjua pitkin luontokeskukselle päin. Huosivirran tulipaikalla on sininen teltta pystyssä.
Ylitämme Huosivirran maantiesillan ja suuntaamme kulkumme Huosiharjulle. Näkyy täällä olevan paljon kelopuita ja järvinäkymää molemmin puolin harjua. Taivallamme vielä palan luontopolkua ja kohta olemmekin Iikoskelle
vievällä tiellä.
Muikkupuron laavulla on tunnelmaa
17:30 olemme taas retkeilemässä iltareissulla. Ajelemme Hossalaislammen P-alueelle ja lähdemme tutustumaan Muikkupurolle. Tänne on tehty kapea tie jota pitkin pystyy kulkemaan
pyörätuolilla. Helppoa tallustaa tasasta siloteltua polkua. Matka taittuu nopsaan Muikkupuron laavulle jossa näkyy olevan nuori pariskunta tulistelemassa. Retkikartta: Muikkupuro laavu
Hienolla paikalla on laavu! Iso-Valkeaisesta virtaa matala mutkitteleva kristallinkirkas mutkitteleva puro kohti Keski-Valkeaisjärveä. Tarkoituksenamme oli kiertää Iso-Valkeainen järvi, mutta järven kiertävä polku on vähän käytetty kostea, korkeiden kanervien reunustama ura, emmekä lähde märin kenkinemme taipaleelle.
6.7.2017 Torstai
Julma Ölkky on suomen suurin kanjonijärvi. Ölökyn Ähkäsy reitti kiertää tämän kolmen kilometrin pituisen järven ympäri. Tämän vuoden puolella on rakennettu riippusilta Ölkyn kanjonin yli.
Julma Ölkky: Hossan uusi riippusilta
Riippusilta lyhentää turistien patikointimatkaa ja suurin osa kulkee tämän lyhyemmän reitin kautta. Reittiä on kohennettu pitkospuita lisäämällä ja polkua tasattu soralla. Retkikartta: Julma Ölkky
Vuonna 2013 kävimme viimeksi Ölkyllä yhdistetyllä veneretki ja vaellus reissulla. Veneestä jäimme pois järven päässä ja jatkoimme siitä kävellen takaisin.
Suurin muutos maisemaan on luonnollisesti tuo riippusilta. Ei tuolloin ollut myöskään polkua sorastettu ja tasoiteltu turistin jaloille sopivaksi. Myös suuri muutos on tapahtunut ihmisten määrän räjähdysmäisenä kasvuna
Ölkyn reitillä. Vastaantulijoita on jo ihan ruuhkaksi asti! Jos kaipaa luonnon rauhaa ilman hälinää, niin silloin kannattaa mennä jonnekkin muualle retkeilemään.
Ajamme autolla Ölkyn parkkipaikalle jossa näin aamutuimaan on jo autoja aika paljon. Sää on kolea, harmaan pilvimassan roikkuessa alhaalla. Lämmintä on +7 astetta pilvien pudotellessa tihkuvaa sadetta.
Ölökyn ähkäsy vaellusreitti
Kierrämme Ölökyn Ähkäsy reitin ja pääsemme kulkemaan heti soralla tasattua polkua joka lähtee kioskin oikealta puolelta.
Muut kulkijat näkyvät menevän toiselta suunnalta, mutta kierrämme polun tähän suuntaan kuten aiemminkin olemme kiertäneet. Polkua on paikoitellen siirretty kulkemaan tasaisemmilta ja helpommilta paikoilta.
Vanha polku oli paljon mielenkiintoisempi ja haastavampi kulkea!
Komeat on maisemat täältä korkealta kallion päältä! Viisikymmentä metriä on kallioseinämällä parhaimmillaan korkeutta, samoin on järvellä syvyyttä. Kaksi miljardia vuotta sitten maa halkesi muodostaen tämän upean kanjonijärven.
Työmiehet uusivat polun kosteimmille paikoille pitkospuita ja näkyvät viettävän kahvipaussia kivillä istuen. Kengät ja varpaat saavat kosteutta ja märkää yllin kyllin märkien varpujen
ohi kävellessä.
Liukkaat kivet ja pitkospuut, niljakat juurakot
Juurakot ja kivet ovat liukkaita ja on oltava tarkkana minne kengänpohjan polulla iskee ettei käy köpelösti ja tuuskahda nenälleen polunvarteen.
Tihkusade haittaa kuvaamista, koska kameran linssi saa vähän väliä sadepisaroita, vaikka yritän suojata kameraa sateenvarjolla. Puolenvälin paikkeilla tulemme riippusillan maisemiin. Aika jyrkkä on laskeutuminen tältä puolelta
riippusillalle. Käymme kyllä sillalla, mutta vasta takaisin tullessa sen toiselta puolelta. Komea on uusi silta Ölkyn yli! Ihmisiä kulkee sillalla ja tulevat tänne päin.
Sillan jälkeen polku hiljenee turisteista, on vain hyttyset ja ajoittainen tihkusade seurana.
Riippusillan tuntumassa on Sitkansola jonka pohjalla virtaa tummavetinen puro keräten vetensä läheisiltä soilta. Täältä ylhäältä on hieno näkymä alas purolle ja sitä tässä hetken katselemme. Ölkyn perän laavulla on porukkaa purkamassa telttaansa ja näyttää olleen aika
kostea yö. Laavun itäreunalla kalliot nousevat pystysuorina korkeuksiin tavoitellen taivasta. Alamme kävellä hieman lahonneita pitkospuita kohti suota, ja Ölkyn puron ylittävää siltaa, jonka vesi virtaa kaukaa Ölkyn suolta tänne.
Hieno suopätkä kallioseinämien keskellä, vesinorojen tippuessa pitkin kalliota alas suomättäisiin. Suolta kiipeämme jyrkän mutkittelevan vettä valuvan kivikkoisen polun ylös kallion päälle ja jatkamme matkaamme vaativalla polulla.
Tällä puolella kanjonia on muutama näköalapaikka varustettuna katselulavalla. Ölkyn Ärjä näköalapakalla silmä lepää ja mieli rauhoittuu katsellessa alas laakson maisemia.
Kohta on aika kaivaa repusta kaasukeitintä ja pitää pieni hengähdystauko. Korkealla kallioiden päällä syömme, lepäilemme ja tietysti tallennan parhaat maisemat ja näköalat kameran kennolle.
Vasemmalla puolella näkyy Julman Ölkyn uusi riippusilta. Laskeudumme jyrkät ja liukkaat porrasaskelmat, jotka ovat vielä osittain keskentekoiset. Kävelemme sillan toiseen päähän ja sieltä taas takaisin reitille. Turisteja kuljettava
vene saapuu juuri parahiksi sillan alta ja pääsen kuvaamaan videolle veneen kulun. Tästä on enään muutama hassu kilometri matkaa Ölkyn parkkipaikalle. Kengät alkavat olemaaan jo litimärät mutta eipä se pahemmin matkantekoa haittaa.
Polun loppuosuutta on vedetty uudestaan, paikoin helppokulkuisemmalle kohdalle. Kylläpä on parkkipaikka täynnä autoja! Tulee mieleen mukavana muistona turistien vähäinen määrä vuonna 2013, kun kävimme Julmalla Ölkyllä yhdistetyllä vene ja patikkaretkellä.
